Rehtorin blogi

Kevään katsaus 2017

Uusi ops on otettu käyttöön. Hyvin on toiminut, antaumuksella on Leinolassa opiskeltu ja opetettu. Oppilas on edelleen koulussa oppiakseen. Oppiakseen tietoja, taitoja ja yhdessä elämistä. Opettajan tehtävänä on edelleen opettaa ja kasvattaa. Opettaminen on ohjailua tiedon äärelle ja konstit ovat monet. Sekä tietomäärät että konstit lisääntyvät ja moninaistuvat, mutta ytimessä pysytään, koulussa opetetaan ja opitaan, entistä laajemmin.

Koulumme kasvaa edelleen, vielä ensi vuonna, jolloin oppilaita on 410, henkilökuntaa yli 30 plus esiopetusväki n. 75 päälle. En ole varma, huomaavatko oppilaat sitä, että käyvät taas vähän isompaa koulua kuin vuosi pari sitten, tai huomaako sitä lapsesta kotona. Tavoitteemme on kuitenkin Leinolassa aina ollut koko koulu kasvattaa sekä tietty kodinomaisuus, minkä vastakohtana helposti nähdään suuruus ja laitosmaisuus. Toivottavasti siis niin tänä vuonna kuin tulevinakin vuosina Leinola säilyy oppilaalle  tuttuna ja turvallisena kyläkouluna rakenteiltaan ja hengeltään.

Huomaan koulun kasvun omassa työssäni mm. siinä, etten ole onnistunut tietyissä tavoitteissani: en osaa kaikkien oppilaiden nimiä, osaan ehkä vain puolet. Olen pahoillani, etten ole viime aikoina juurikaan ehtinyt ruokalaan jakamaan tarroja kaunista ruokatavoista, en ole ehtinyt luokkiin avuksi tai ihailemaan siellä tehtäviä töitä. Ovellani on henkilökunnalle entistä useammin lappu ”palaverissa kaupungilla” tai ”rehtorikoulutuksessa”. Se harmittaa.

Opettajille ja ohjaajille annan kiitettävän. Heillä on ollut aikaa oppilaalle ja mielestäni he ovat keskittyneet olennaiseen, lapsen kohtaamiseen. Toivon, että ennen sinänsä hienoja opetussuunnitelmallisia painotuksiamme Leinola tunnettaisiin edelleen ja eritoten lapsilähtöisestä koulunpidosta.

Oppilaille annan myös kehuja: ihan parasta ainesta! Jokainen voi iloita omista saavutuksistaan vilpittömästi, varsinkin tsemppauksesta itselleen vaikeissa asioissa.

Kuudesluokkalaiset: ”Kun tänään lähdet, ota mukaan mitä tarvitset, taivaalta tähden valitset ja sitä seurailet. Kun tänään lähdet, et taakse aio vilkaistakaan, taivaalta tähden valitset, vaikket sitä kiinni saa.” Seuratkaa tähteänne, tervemenoa yläkouluun, olettehan jo kauan sitä odottaneet! Vilkaiskaa joskus taaksenne ja tulkaa vaikka piipahtamaan! Muistakaa Leinolan oppeja ja juurianne. Onnellista elämää teille!

Olen itsekin seuraamassa tähteäni, taivaalle yllättäen syttynyttä. Vaikka luulin tulleeni Leinolaan ns. eläkevirkaan ja sydämeni sykkii Leinolalle, se sykkii vahvasti myös kaikelle kansainväliselle ja monikulttuuriselle. Siirryn ensi vuodeksi Tampereen kansainvälisen koulun rehtoriksi.Leinola siirtyy elokuussa hyviin käsiin, kun rehtoriksi tulee Kaisa Järvinen Järvensivun koululta. Lisäksi myös Leinola kansainvälistyy ja globaalistuu: kaksi uutta painotustamme seuraavat pari-kolme vuotta ovat kansainvälisyys ja ekoasiat. Leinola on ilmoitettu mukaan Vihreää lippu -ohjelmaan, ja kansainvälisyysprojekteihin haetaan myös mukaan.

Aion todellakin vilkaista taakseni ensi keväänä, ja palata, ellei Leinolan tähteni himmene. Olen itse ja olemme Leinolassa oppineet, ettei täältä niin vain lähdetäkään, vaan yleensä palataan…

 Aurinkoa ja iloa jokaisen kesään! Kiitos erinomaisesta yhteistyöstä kaikille!

 

Kukahan on meidän ope? Mihin valinnaisryhmään pääsen?

Ensi lukuvuoden suunnittelu on ollut käynnissä koululla jo pari kuukautta – ja minun päässäni joulusta asti. Kirjoittelenpa tänne vähän tarkempia kuulumisia ensi vuoden luokkajako- ja opettaja-asioista, koska ne kiinnostavat varmasti kotonakin tässä vaiheessa eniten.

Nykyiset luokat säilyvät ennallaan muuten, paitsi tulevat ykköset aloittavat eskariryhmistä uudelleen muodostetuissa ryhmissä ja nykyisistä neljästä kakkosesta tehdään kolme kolmosta. Tampereen kaupungin periaate on, että koulupolku alkaa eskarista, ja esiopetusryhmä siirtyy sellaisenaan ekalle. Leinolassa tämä ei kuitenkaan  ole vielä ollut mahdollista. Meillä on muutaman viime vuoden ajan ollut esiopetusryhmiä enemmänkin, kun Vehmaisten koulun valmistumista odotellessa vehmaislaisetkin eskarit olivat Leinolassa. Lisäksi esioppilaita on ollut omissa ryhmissämme laajemmalta alueelta kuin jatkossa. Tänä talvena meillä on ollut neljä eskariryhmää. Vehmaisten koulun valmistuttua  koulualueiden rajaa on tarkennettu, ja esiopetuspaikat määräytyvät selkeästi koulupiirin mukaan. Ensi syksynä meille tulee kolme esiopetusryhmää.

Ekaluokkia ensi syksyksi muodostamme vain kolme. Niinpä ensi syksyn ekaluokat eivät vielä voineet noudattaa kaupungin linjausta. Koulutulokkaiden kouluun tutustumispäivän perusteella (12.4.) tulevien ykkösten luokkajako onnistui, eikä isompaa harmia esiopetusryhmien hajoamisesta eri luokille ole kuulunut. Kiitos ymmärryksestänne, ja iso kiitos esiopettajille ja erityisopettajille pedagogisesti viisaasta ja kotien toiveet huomioivasta jaosta!

Tulevien kolmostenkin luokat kerrotaan hyvissä ajoin ennen kesälomaa. Kielivalintojen lisäksi luokkajaossa on huomioitu kaveritoiveita.

Uuden opetussuunnitelman hengessä luotu yhdysluokkamme 1+3 on toiminut. Minä en epäillytkään, etteikö toimisi, mutta silti olen voinut itsekin yllättyä iloisesti. Talven mittaan palautetta luokan toiminnasta on jo kyselty mm. arviointikeskusteluissa, mutta keräämme vielä ruusut ja risut kyselyn muodossa yhdysluokkalaisilta ja huoltajilta – toiminnan edelleen kehittämiseksi. Yhdysluokka jatkaa ensi vuoden 2+4 -luokkana, kuten aikomus olikin.

Opettajakaartimme muuttuu syksyllä jonkin verran. Meillä on luokanopettajan tehtäviä auki, niin vakipaikkoja kuin mm. perhevapaiden sijaisuuksia. Saamme kasvavaan kouluumme myös toisen kielenopettajan. Toivon kovasti, että nämä rekryasiat ehtisivät varmistua ennen kesälomaa, koska uusista opettajista riippuu myös muutamien vanhojen opettajien tuleva luokka. Oppilaat ovat kyselleet minulta, kenet määrään heidän luokkaansa. Olen vastannut, että en ketään, vaan kyllä nämä asiat yhdessä opettajien kanssa neuvotellaan. Uhallamme emme miltään luokalta vaihda opettajaa toiseen, vaan yhteen lasketaan kaikki asianhaarat.

Kuluneen lukuvuoden ilonaihe on ollut uusi OPS. Ei se järin mullistava ole ollut, ainakaan Leinolan tapauksessa, mutta hienoja uusia juttuja sen myötä on koulunkäyntiin tullut. Valinnaisaineet ovat yksi, monialaiset oppimiskokonaisuudet toinen. Muilla luokilla monialainen ilmiöviikko on jo ollut, ja nyt huhtikuussa vielä viidesluokkalaiset uppoutuvat aiheeseensa monin tavoin. Valinnaisaineet tuovat intoa ja inspiraatiota. Mielestäni meillä on erinomainen valinnaisainetarjotin! Se säilyykin suht’ samanlaisena ensi vuonna. Samaa kysymystä ovat viime viikkoina innoissaan esittäneet niin oppilaat kuin opettajatkin: mihin ryhmään minä ensi vuonna pääsen!? 🙂

 

Mikä kumman KKK?

Leinolan koulussa ei ole virallisesti opetussuunnitelmallisia painotuksia, että jotain ainetta opiskeltaisiin enemmän kuin muissa kouluissa. Mutta on meillä painotuksemme. Toiminta-ajatus ehkä on oikeampi nimi näille.

Ensinnäkin: keskitymme laadukkaaseen, lapsilähtöiseen, ”tavalliseen” perusopetukseen.

Toiseksi: meillä on yhteisöllisyyttä painottava KKK.

Kun laitoin huoltajille maaliskuun tiedotteen Helmeen, sain muutamia kyselyitä, mitä tarkoittavat KKK-pajat, joissa lapset opiskelevat viikolla 11. Huomasin, että KKK, jonka oletamme olevan kaikille perheillekin tuttu, ei olekaan sitä enää. Uusille perheille olisi ollut syytä kertoa toiminta-ajatuksestamme enemmän jo aiemmin.

Kotisivuillamme kohdassa Koulun historiaa kerrotaan asiasta tarkemmin. Lähiökoulun historiasta ja sen vahvasta yhteisöllisyydestä nousee Leinolan koulun tämänhetkinenkin toiminta-ajatus: koko koulu kasvattaa. Laajennettuna tämän voisi ilmaista: koko kylä kasvatttaa.

Korostamme jokaisen työn arvostamista, niin lapsen kuin aikuisen. Tutustutamme lapset kaikkiin koululla työskenteleviin aikuisiin mahdollisimman hyvin. Kaikkia aikuisia myös totellaan ja autetaan. Samoin koko henkilökunta ohjaa oppilaita, esimerkiksi keittiöhenkilökunta ruokalassa, koulunkäynninohjaaja välitunnilla ja vaikkapa koulusihteeri käytävällä. Vahtimestari on kaikille tuttu talon isäntä. Kun lapsi  tuntee koulua siivoavat henkilöt nimeltä, on helpompi tervehtiä heitä – ja tulee ehkä nostetuksi roskikseen toisenkin heittämä roska…

KKK-pajoissa kaikki oppilaat pääsevät tutustumaan ja osallistumaan talon töihin tai askartelemaan / pelaamaan / puuhaamaan henkilökunnan pitämissä pajoissa. Pajoja eivät pidä opettajat vaan muu henkilökunta. KKK-viikko huipentuu Lava on vapaa -show’hun.

Vaikka koulumme on kasvanut taas lähes 400 oppilaan isoksi kouluksi, haluamme KKK-henkeä vaalimalla ylläpitää pienen koulun mainettamme. Kaikki tunnemme toisemme (ainakin lähes kaikki) ja pidämme huolta toisistamme sekä koko koulutalosta ja sen ympäristöstä.

Kun vielä vanhemmat ovat tiiviisti yhteistyössä koulun kanssa, yhteisestä kasvatustehtävästä tulee Koko kylä kasvattaa, ihan niin kuin ennen vanhaan!

 

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta 

Kouluissa laaditaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia. Hyvä asia. Kuten uuden opetussuunnitelman tuoma osallisuuden korostaminenkin. Olemme Leinolassa mielestäni osallistaneet oppilaita ja myös huoltajia aina, mutta ei tee pahaa tehostaa osallistumisen mahdollisuuksia eli osallistamista. 

Niinpä tasa-arvoasioissakin halusimme kysellä huoltajien mielipiteitä koulumme nykytilasta yhdenvertaisuuden toteutumisesta ja nykytilasta. Vastauksia on tullut jo paljon, ja ne avaavat erittäin mielenkiintoisia kysymyksiä, vastakkainasetteluja ja arvoja. Vastauksissa Leinolan koulu koetaan pääsääntöisesti turvalliseksi paikaksi, jossa lapsi saa yhdenvertaista kohtelua. Havaituista epäkohdista ja kokemuksista otamme opiksemme. 

Luovuuden, lahjakkuuden ja älykkyyden sekä koulutuksen tavoitteiden tutkijana tunnetuksi tullut Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Kari Uusikylä tiivistää blogissaan tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät ajatukset mainiosti:

”Hyvä opettaja tunnistaa oppilaiden erilaisuuden. Ujon ja rohkean, tytön ja pojan, sukupuolestaan epävarman lapsen, älykön ja hidasälyisen tulee tuntea, että hän on koulussa henkisesti ja fyysisesti turvassa. Oma tuttu luokka, tutut kaverit, tuoli ja pöytä luovat edellytykset työrauhalle. Seinätön, tuoliton koulu riippukeinuineen on ehkä moderni – ja samalla monille painajaismainen ympäristö, joka vaatisi kuulosuojaimia.” 

Leinolan koulussa toivomme, että osaisimme yhdistää sopivasti tasa-arvoisuutta, kuitenkin tasapäistämättä, ja sopivasti erilaisten oppijoiden erilaista kohtelua, jokaisen kohdalla yhdenvertaisesti. Mikä yhtälö 🙂 !

Uusikylän blogi: https://kariuusikyla.com/

 

Liikuttavaa

Toissa keväänä otin kuvan Leinolan koulun viipalerakennuksen ulkoportailta pihalle päin. Kuvassa oli pelkkä ruohokenttä sekä hiekkapihaa. Kuvan näkymä oli se, joka eskareiden ja eka-tokaluokkalaisten silmien eteen avautui heidän astuessaan ulos. Ei kovin virikkeellinen piha.

Vanhempainyhdistyksen keräämillä varoilla keskipihalle oli jo muutama vuosi sitten saatu monipuolinen kiipeilytelinekokonaisuus. Koulun pihalla oli vanhastaan sentään muutama keinu ja matala puomi – tosin näistäkin osa oli ollut siirrettävä uudisosan alta pois, eivätkä ne enää kestäneet takaisin asennusta. Leinola oli juuri ilmoittautunut mukaan valtakunnalliseen Liikkuva koulu -hankkeeseen, mutta piha ei siltä näyttänyt. Pihan telineet eivät myöskään yli 400 lapselle liikkumisvirikkeiksi mitenkään riittäneet.

Koska koulun vuosibudjeteilla ei pihaa kovin paljon kehitetä, olemme hakeneet ja saaneet kaksikin eri hankemäärärahaa pihan virikkeellisyyden kehittämiseksi. Toisen hankehakemuksen liitteenä oli mainittu valokuva ”liikkuvan koulumme” pihasta.

Nyt kyseisellä ruohokentällä on uusia vempaimia, jotka ovat ahkerassa käytössä. Koulun pihalle asennetaan näinä päivinä frisbeegolfrata: neljä kiinteää ja kuusi siirrettävää koria. Koulun käytävälle on tullut kiipeilyseinä. Koululla on työskennellyt tänä vuonna välituntiliikunnan ohjaajana Varalan opiskelija Ville. Vanhempainyhdistys hankki toisen koripallokorin ja on jakanut parina viime syksynä välituntivälinekoreja luokkiin hyppynaruineen palloineen. Ja hiekkakentällä on tekonurmi, kiitos Ilveksen!

Nyt voimme jo sanoa olevamme liikkuva koulu, niin ulkona kuin vähitellen myös sisällä. Tarkoituksena on arkiliikuntaan houkuttelemalla saada liikkumattomatkin lapset liikkumaan. Myös tuntien aikaista istumista pyritään vähentämään ja oppimisen tapoja ja ympäristöjä mietitään uudelleen.

Prosessissa ollaan – ja hyvää vauhtia menossa sanan toisesta merkityksestä toiseen: pari vuotta sitten ottamani valokuva tyhjästä välituntipihasta oli suorastaan liikuttava, mutta tällä hetkellä koulumme on lapsia liikuttava!